Tapetti, joka ei ole tapettia

Tapetin valinta on yllättävän helppoa, kun noudattaa tehokkaan rajauksen perusperiaatteita. Ensinnäkin valitaan paperitapetti, toiseksi malli, joka noudattaa samaa aikakautta kuin talon rakentamisvuosikymmen. Paperitapetti valitaan erityisesti siksi, että talon seinään palautetaan hengittävä rakenne.

Tikkumäessä päästiin tapetoimaan keittiön ja olohuoneen seiniä joulukuussa 2012. Työhön ryhdyttiin kynsinauhoja pureskellen. Kuviotapetin sommittelu seiniin, joissa on pahimmillaan 15 sentin kallistumia, ei tulisi olemaan helppoa. Alkuvalmisteluina seiniin maalattiin tapetin pohjavärin mukaiset raidat, jotta valkoinen seinä ei pilkistele tapetinsaumoista.

Valitsimme olohuoneeseen ja keittiöön Duron Gammalsvenska-paperitapetin klik! vaikka ilmeisintä olisi hankkia tapetit perinteisestä kotimaisesta Pihlgren & Ritolan tapettitehtaasta klik! Valikoima on mieletön ja siihen palaamme myöhemmin, kun Tikkumäen remontti etenee toiselle puolen taloa.

Tapetin liisteröinti seinään sujui lopulta ällistyttävän helposti. Liisteröin tapettiliuskan, joka sai tekeytyä liisteripinnat vastakkain muutaman minuutin ennen seinään asettamista. Paperitapetti oli helppo käsitellä eivätkä ilmakuplat kiusanneet. Vinoihin seiniinkin tapetti mukautui paremmin kuin uskalsi odottaa.

Ensin maalataan tapettien saumakohtiin raidat.

Käytä apunasi linjalaseria, jotta tapetti tulee varmasti suoraan. Kuvan liuskasta oikea puoli on linjassa laserin kanssa.

Tapetin hysteerinen kuviointi itse asiassa peittää tehokkaasti seinien kallistumat. Kulmissa kuvioinnit eivät kohtaa, mutta virhe ei pistä silmään.

Markkinoilla on vaikka mitä ihania vanhanmallin valokatkaisijoita. Valitsimme budjettisyistä Renovan mallistoa.

Tästä lähtee keittiön tapetointi: työtason raivaamisesta.

Tapettimalli on nimeltään Brunnsgatan ja sitä on saatavana eri väreissä.

Tapetit ovat nyt roikkuneet seinässä kaksi vuotta, emmekä ole kyllästyneet. Turha siis maalata seinää valkoiseksi vain siitä syystä, että pelkää värien tympäisevän seuraavana keväänä. Nämä tapetit tuntuvat herättävän enemmän ihastusta kuin vihastusta Tikkumäen kävijöissä. Ne tuovvat sopivasti mummolatunnelmaa ja ovat just niin kivat, kun ovat noilla eikä meillä!

Kuminauhavyötäröiset ylle

Tikkumäessä on nostettu jalat pöydälle ja viikattu kaksiraitaverkkarit odottamaan aaton ruokajuhlaa. Enää kuorrutus kinkkuun  sekä suolasienet salaatiksi ja pöydän voi kattaa.

Jouluun on laskeuduttu noudattamalla vanhaa hyvää ohjetta: älä siivoa komeroita, jos et ole viettämässä jouluasi komerossa. Yllättävän stressitöntä.

Askarreltu paskarreltu Tikkumäessä sen sijaan on. Omaan kotiin on hankittu ihka ensimmäinen kuusi ja ehkäpä Suomen rumin. Kirpparilta ei sopivia koristeita löytynyt, joten nekin piti pirtinpöydän ääressä itse näprätä, Varaa ensi vuonna vanhoja sanomalehtiä, kuusenpalloja alekorista, juuttinarua sekä kartonkia ja pääset iltapäiväkerhotunnelmaan.

Tikkumäestä löytyneet 30-luvun sanomalehdet pääsevät koristamaan Clas Ohlsonin alejoulupalloja.

Suorakulma oli apuna juhlaviirin teossa.

Äijähommia.

Joulupallo askarrellaan liimaamalla kirkkoveneenmuotoisia paperinpaloja limittäin.

Kuvan koira liittyy asiaan. Terveisiä Martilta.

Tikkumäki kiittää lukijoita ekasta blogivuodesta ja toivottaa leppoisaa laskeutumista jouluun. Hikoilu jatkukoon taas pyhien jälkeen!

Puuhellan facelift

Näin joulukuussa ajatus joulukinkun paistamisessa keittiön puu-uunissa hivelee mieltä. Miten upeaa olisikaan korvata vaivaton sähköuunin luukuttaminen perinteisellä ja arvaamattomalla kinkunpaistolla koivupuulla hehkuvalla puu-uunilla.

Joulukuussa 2012 Tikkumäen keittiön puuhellaa ryhdyttiin kunnostamaan pintapuolisesti. Vanhat halkeilleet laatat kopsuteltiin pois ja pinta tasoitettiin. Osin puhkiruostunut huuva paikattiin lasikuidulla. Ajan hammas oli purrut myös paistinuunia ja keittotasoa. Uunin peltiosat olivat paikoin puhki ja keittotaso halki. Niiden uusimisessa tarvitsemme ammattimiestä, ennen kuin kinkku paistuu uunissa tai riisipuuro porisee puuhellalla.

Uunin pinta saa uuden tasoitteen.

Ruostunut huuvankulma paikataan lasikuidulla.

Lasikuidutus paklataan ja hiotaan tasaiseksi.

Vasemmalla alkuperäistä väritystä. Oikealla etsinnässä uusi väri.

Kaksi vuotta myöhemmin puuhella on yhä testaamatta ja korjaamatta. Sekin odottaa inspiraatiota. Puuhellan takana olevaa olohuoneen pönttöuunia poltamme joka ilta, joten lämmönlähteeksi puuhellaa ei ole osattu kaivata. Pataruuatkin valmistuvat kätevästi pönttöuunin pesässä. Kiireettöminä talvisina viikonloppuina ja näin joulun alla ajatus keittiön puuhellan kunnostamisesta käyttökuntoon tulee taas mieleen. Nuohoojan mukaan tulisija on muita osin kunnossa, joten isosta jobista tuskin on kyse. 

Tältä se näyttää nyt. Kätevä säilytys- ja laskutaso...

Tikkumäen pruuvissa jouluviinit

Aromikasta pikkujoulua kaikille viinin ystäville. Tikkumäessä on nyt tyhjennetty astiakaappi viinilaseista ja pruuvattu kauden jouluviinit. Arvovaltainen raati koottiin eturivin asiantuntijoista, joista ansioituneimmat ovat omistaneet oman viinitilan opiskelija-asuntonsa keittokomerossa.

Viinipruuviin valittiin siis Alkon uutuushyllyn tyrkyttämät punaviinit Soprasso Valpolicella sekä Quintus Christmas Edition. Joulun kuohuviineistä poksautettiin Winter Secco. Pöytään katettiin kaiken juustotarjoitin, emännän suppilovahvero-pekonipiirakka sekä kolmen tunnin mustajuurikeitto. Pohjaksi nautittiin pullollinen tunnelmaa nostattavaa ja  pruuvi voi alkaa.

Ensimmäisenä arvioitavana on chileläinen Quintus Christamas Edition (9,98e/0,75)

Jonas: Tuoksu tuttavallinen ja kutsuva, maku perinteinen ja tylsähkö ja helppoudessaan koukuttava. Pisteet 2

Meri: Pistävä, glögimäinen tuoksu. Maku kuin havunneulan ja aromi ontto. Pisteet 1+

Jukka: Älä osta jouluviinejä joulupöytään. Pisteet 1

Lilli: Lattea, ei puhuttele. Ruokakaan ei paranna tilannetta. Pisteet 1

Tero: Kirsikkainen, marjainen, käypä kinkun seuralainen. Pisteet 2

Laura: Havumainen tuoksu ja kevyt maku. Pisteet 2-

Pisteet yhteensä 9

Seuraavaan lasiin kaadettiin italialainen Soprasasso Valpolicella (13,98e/0,75)

Jonas: Erittäin mieto, navettamainen. Puskeeko tästä taatelin maku? Sopii hyvin ruuan kanssa, mutta myös ilman. Pisteet 2+

Meri: Vergimäinen tuoksu eikä häivähdystäkään joulusta. Kyllä on pettymys. Pisteet 1

Jukka: Älä osta tätäkään viinipöytään. Tämäkin on kusetusta. Pisteet 1+

Lilli: Alkaa muistuttaa punkkua, enemmän ryhtiä ja eloa kuin edellisessä. Eipä tästäkään juuri jää muisteltavaa. Pisteet 1 1/2

Tero: Kyllähän tämä alas menee kinkkua odotellessa. Pisteet 1 1/2

Laura: toim.huom. käsialasta ei saa selvää. Pisteet 1-

Pisteet yhteensä 8+

Ja testin viimeisenä jälkiruokajouluviininä kaatuillaan saksalaisen Winter Seccon (8,50e/0,75) vauhdittamana.

Jonas: Hyh hyh, mikä saippuan tuksu tulvahtaa lasista. Keinotekoinen ja jälkimakukin väkinäinen. Janoon ihan ok. Pisteet 2

Meri: Kaneliomenainen ja joulupiparimainen tuoksu. Korallihtavan vaalenpunaisesta väristä erityismaininta. Maku siiderimäinen. Pisteet 2-

Jukka: Jouluinen. Kelpaa jälkiruokajuomaksi. Pisteet 2-

Lilli: Oikea jälkiruokaviinivalinta, kun on vetänyt överit ruokapöydässä. Siiderimäinen ja helppo. Pisteet 3

Tero: No nyt löytyi oikea viini tapaninpäivän nousuun. Pisteet 2+

Laura: Tunnistan kaneliomenan tuoksun ja maun. Pirskahteleva valinta. Pisteet 1+

Pisteet yhteensä 12

Tikkumäen jouluviinipruuvin kiistattomaksi voittajaksi selvisi siis saksalainen halpakuohuviini Winter Secco. Arvovaltainen raati kehottaa sujauttamaan ostoskoriin myös oman lempiviinin, sillä tämän kauden jouluviinit eivät yllätä kuin mitäänsanomattomuudellaan. Mustajuurikeitto sen sijaan kannattaa ehdottomasti kokeilla. Sovelsin tätä reseptiä klik ja priimaa tuli!

Kymppitonnilla tönöä kasaan

Marraskuusta 2012 muistan, että Tikkumäkeä kasattiin järjettömällä sykkeellä. Paluu remonttipäiväkirjan muistiinpanoihin vahvistaa muistikuvani oikeiksi.

Tasan kaksi vuotta sitten eteisen seinien levytys saatettiin loppuun, katto eristettiin, paneloitiin vanhalla helmiponttipanelilla ja maalattiin. Väliovet asennettiin karmeineen ja oviaukot muokattiin karmeille sopiviksi. Kylpyhuoneessa tehtiin vesieristykset, laatoitettiin seinät ja lattia sekä paneloitiin katto. Lisäksi kunnostettiin ja muokattiin senkki allastasoksi ja asennettiin kalusteita. Olohuoneessa ja keittiössä kunnostettiin ja maalattiin tulisijoja sekä saatiin valmiiksi ikkunoiden kunnostus. Koko asunnossa tehtiin sähkötöitä. Kellarissa eristettiin vesi- ja viemäriputkia sekä asennettiin lämmityskaapeli estämään putkien jäätyminen pakkasella.

Marraskuussa 2012 remppalaskuja maksettiin kymppitonnilla. Se on toistaiseksi kaikkien aikojen messevin kuukausikulu. Vain edessä oleva kattoremontti taitaa lyödä summan laudalta. Olen kirjannut kulut yksityiskohtaisemmin remppakulut-välilehteen. Rahaa paloi, mutta löytyy listasta sellaisia suurinvestointeja kuin keittiönkalusteet ja kodinkoneet sekä poistoilmalämpöpumppu. Käy kurkkaamassa!

Kuin Strömsössä

Syksyllä 2012 harhailimme rautakauppojen laattaosastoilla etsimässä silmää ja kukkaroa miellyttäviä laattoja kylpyhuoneeseen. Valikoimat pullistelivat lähinnä harmaata ja valkoista. Eliittiliikkeistä löytyi rohkeitakin vaihtoehtoja, joiden neliöhinnat karmivat selkäpintaa.

Eräänä aamuna sanomalehdestä osui silmään kotimaisen laattavalmistajan Pukkilan pihamyynti-ilmoitus. Tehtaalta myytäisiin poistolaattoja laatikoittain ihan oikeasti halvalla. Kaarroimme paikalle ja ilahduimme isosti. Pihamaalle oli levitetty valtavat määrät laattoja, joista edullisimmat sai kantaa kotiin euron neliöhintaan.

Olimme jo löytäneet Bauhausista valko-mustan lattialaatan, johon nyt etsimme seinään sopivaa paria, Lopulta lastasimme peräkärryyn aivan tavallisia 15x15 -kokoisia valkoisia ja metsänvihreitä laattoja sekä mustaa boordikaakelia. Suunnilleen 20 neliöstä maksoimme reilun satasen. Siitä riemusta en ole toipunut vielä kaksi vuotta myöhemminkään.

Pukkila klik! toteuttaa kaksi kertaa vuodessa poistomyynnin ainakin Turun tehtaallaan. Oman kokemuksemme perusteella valikoima on runsas ja hinnat sikahalpoja. Kannattaa siis ehdottomasti mennä tekemään löytöjä.

Saumaristikot varmistavat, että laattojen väliin jää oikea saumavara.

Seinän laatoittaminen alkaa toiseksi alimmasta kerroksesra. Apuna on hyvä käyttää linjalaseria.

Laastia seinään yksi sipaisu ja kammalla urat.

Levitä laastia vain sen verran kuin ehdit laatoittaa kuivaamatta laastia.

Martti johtaa työtä.

Kokonaisuus alkaa hahmottua. Torista hankittu pesupöytäkin on löytänyt paikalleen.

Laatoittamisen päätimme tehdä itse, vaikka aiempaa kokemusta ei hommasta ollut. Osakseni jäi pureskella kynsiä ja ojennella Pirkkaa, kun maestro sommitteli laattoja lattiaan ja seiniin. Laatoitus aloitetaan lattiasta, johon piirretään keskiviivat molempiin suuntiin. Keskipistettä siirretään tarpeen mukaan, jotta seinän vieressä laatta ei ole pienempi kuin puolet laatasta. Eli siis hyvä alkuvalmistelu on kaiken a ja o.

Seinissä puolestaa laatoittaminen aloitetaan toiseksi alimmalta riviltä niin, että lattiakaadon syvimmässä kohdassa alimman kerroksen laatta on täysikorkuinen. Kun alin laattakerros aikanaan ladotaan seinään, matalimmat laatat muotoillaan alaosasta mukailemaan lattiakaatoja. Hyvänä apuna hommassa toimii linjalaaseri, jotta laatat tulevat suoraan.

Valmista kylpyhuonetta katsellessa ihmettelee itsekin, miten homma saattoikaan mennä niin nappiin. Pirkkaa meni laatikko, jos toinenkin, mutta rivit ovat suorassa. Laatoittamistakaan ei kannata siis vierastaa. Tekee ihan mieli päättää postaus kirjoittamalla, että maltti on valttia tässäkin asiassa.

Väliovet purkukaupungintalosta

Marraskuussa 2012 eteisessä alkoi jo näyttää lupaavalta. Seinät viimeisteltiin pakkeloimalla ja hiomalla. Poistoilmalämpöpumppu asennettiin valtaisaan tekniseen tilaamme eli eteisen nurkkaan. Kattoon asennettiin vanhat helmiponttipaneelit, jotka halusimme säästää, vaikka ne on aikanaan tehty onnettoman pienistä jämäpaloista.

Jukka viimeistelee katon eristystä.

Nämäkin panelit oli pakko käyttää uudelleen, vaikka saumoja tuli lähes joka vetoon.

Erityiskiksejä saimme uusista vanhoista väliovista, jotka pelastimme Salon nyttemmin puretusta vanhasta kaupungintalosta. Salolaisten kulttuuryhdistysten väki teki ison palveluksen perinnekorjaajille järjestäessään purettavassa Heikolan talossa rakennusvaraosien huutokaupan ennen kuin talovanhus puskettiin nurin Salon torin laidalla. Lukuisat väliovet, rautapatterit ja porraskaiteet saivat uuden elämän toisaalla.

Huusin kahdesta ovesta karmeineen 50 euroa ja noutaessamme niitä, nappasimme mukaamme vielä kolmannenkin oven vitosella. Vanhat ovet saivat Tikkumäessä kevyen hionnan ja uuden maalipinnan. Näin eripariset ja vaatimattomat väliovet tuli korvattua palalla salolaista rakennushistoriaa. Vanhojen ovien metsästämisessa vaikeinta on löytää useampi samanlainen ovi. Siksi on hyvä, jos pääsee iskemään purkukohteen tarjontaan. Vanhojen rakennusten purkamisesta voisi tietenkin paasata kokonaisen romanin verran. Tyydyn vain mainitsemaan, että Tikkumäki ei tänä päivänä seisoisi paikoillaan, jos valveutuneet ihmiset (tarjoaisin kaljat, jos tietäisin keille) eivät olisi hakeneet suojelustatusta talolle päästessään jäljille ostajakandidaatin aikeista purkaa talo ja rakentaa tontille uusi.

Salon kaupungintalon ovien uusi elämä Tikkumäessä.

Hyvin säilynet väliovet saivat kevyen hionnan ja uuden maalin pintaansa.

Tässä Tikkumäen huikea tekninen tila eteisen nurkassa.

Marraskuussa 2012 eteisessä päästiin siis työstämään pintoja ja niin päästiin myös kylppärin puolella. Seuraavassa remppapäivityksessä perehdymme kylpyhuoneen laatoittamiseen. Kerron samalla loistavan budjettivinkin laattojen hankintaan. 

Peräsuoli pitkänä

Remonttipäiväkirjaa lokakuulta 2012 selatessa tulee hiki. Olemme tehneet sikana hommia ja saaneet paljon aikaan.

Keittiön ja olohuoneen sisäikkunat on kunnostettu, mutta niiden maalaaminen on kesken. Olohuoneen seinien tasoitus ja hionta on saatu vihdoin valmiiksi. Vanha helmipaneelisisäkatto on kunnostettu eli nypitty nauloista, pakkeloitu, hiottu ja maalattu. Kylpyhuoneen katon eristys on saatu valmiiksi, seinät tasoitettu ja käsitelty primerilla. Lattiaan on jo levitetty ensimmäinen vesieristyskerros. Sähkötöitä on tehty ja välikaton putkia eristetty ennen kuin sinne ajetaan puhallusvilla. Väliovia on noudettu maakunnasta ja suurennettu oviaukkoja, jotta ovi karmeineen saadaan asennettua.

Kaiken tämän lisäksi Jukka on ollut lähes viikon työmatkalla Siperiassa.

Ostoksilla emme ehtineet käydä, sillä rahaa paloi lokakuussa vain satasia. Olen päivittänyt tarkemmat tiedot remppakulut-välilehteen. Käy kurkkaamassa!

Tunari, pataleivällä onnistut taatusti

Leivontapuuska kerran puolessa vuodessa pitää mielen nöyränä. Yleensä epäonnistun täydellisesti, joskus vain puolittain.

Tämä ruokabloggaajien supertrendi (vai oliko se jo viime vuonna?) on niin älyhelppo, että jopa minä onnistun.

Mutta tärkeintä kaikesta, pataleipä on niin sikahyvää, että sitä kannattaa alkaa tehdä heti. Näin saat tajunnan räjäyttävän makuelämyksen suoraan uunista lauantain aamiaispöytääsi.

Taikina olisi voinut kohota yön aikana paremminkin.

Lopputulos on kuitenkin kuohkea ja herkullinen.

Mausteita voit laittaa mielesi mukaan. Ole luova ja kokeile!

Kas tässä Belle Baien ohje, jota hieman muokkasin seuraavaan tapaan.

Tikkumäen erikoishyvä pataleipä

5 dl vehnäjauhoja

1 dl sämpyläjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

kourallinen mysliä

pussillinen kuivahiivaa

2 tl suolaa

ripaus sokeria

4 dl vettä

mitä tahansa yrttejä tai siemeniä maustamiseen ja koristeluun

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi tasaisena nauhana ja sekoita. Huomioi, että kuivahiiva herää reilusti kädenlämpöisessä vedessä. Taikina saa jäädä huomattavan löysäksi kuin paksuhko kaurapuuro.

Laita kelmu päälle ja jätä taikina nousemaan vähintään 12 tunniksi,

Seuraavana päivänä jauhota pöytä reilusti ja muotoile taikina leivän muotoiseksi vaivaamatta sitä.

Laita valuurautapata uuniin samalla kun asetat sen lämpeämään 220-asteiseksi. Anna muotoilemasi leivän kohota pöydällä ja padan kuumeta uunissa noin puoli tuntia.

Ota kuuma pata uunista, kippaa leipä pataan ja heitä yrttejä ja siemeniä koristeeksi. Laita kansi päälle ja paista noin puoli tuntia.

Anna leivän levätä vielä padassa puolisen tuntia sen jälkeen, kun olet ottanut sen uunista.

Voita päälle ja ääntä kohden!

Älä mokaa - vuorossa kylppäri

Tehdään asia heti selväksi. Sauna- ja kylpyhuoneremontti on remppahommista kaamein. Työ on kamalan hidasta, vaativaa ja kallista. Pesutiloissa nyhjätään vaihe kerrallaan, tehdään pilkuntarkkaa työtä sekä odotetaan materiaalien kuivumista.

Lokakuussa 2012 Tikkumäessä levytettiin sauna ja kylpyhuone kaksinkertaisella gyproc-levyllä, pakkeloitiin ja hiottiin, tehtiin sähkötyöt, viimeisteltiin katon spu-eristeen saumat uretaanivaahdolla ja tahkottiin vesieristettä seiniin ja lattioihin. Enemmän kuin osaamista, vaativat työvaiheet mielenmalttia ja pikkutarkkuutta. Sauna- ja kylpyhuonetilojen remontointi nimittäin on hysteerisintä mitä tiedän.

Asukkaan ja asunnon ostajan pahin painajainen on rakennuksen kosteusvaurio. Mikä kummallista, Tikkumäen 80-luvulla rakennetuissa pesutiloissa ei ollut kosteusvauriosta merkkiäkään, vaikka tiloissa ei ollut minkäänlaisia vesieristyksiä. Lattiavalun päällä oli muovimatto, samoin seinässä, mutta vesi ei ollut karannut mistään rakenteisiin. Vedenkäyttö epäilemättä on ollut myös niukkaa talossa, jossa ainoa vesipiste löytyi vaatimattomasta kylpyhuoneesta. Tällä ajatuksella motivoin itseäni aina, kun suljen suihkun värjötelläkseni  hiustenpesun ajan.

Seinissä on tupla-gyproc ja pohja on tasoitettu huolella vesieristyksiä ja laatoitusta varten.

Kaikki alkaa olla valmista vesieristyksen tekemiseen.

Spu-levyjen tiiviys varmistetaan uretaanivaahdolla. Spu-levyjen ja katon väliin on jätetty tuuletusvaraa viitisen senttiä.

Ensimmäinen kerros lattian vesierityksestä on valmiina ja seiniin levitetty primer eli tartuntapohja.

Lokakuussa 2012 Tikkumäkeä oli remontoitu reilut puoli vuotta. Utopistiset haaveet muutosta ensimmäisen remppakevään kuluessa olivat vaihtuneet epärealistisiin haaveisiin joulukuusesta olohuoneen nurkassa ja kinkusta keittiön paistinuunissa. Kylpyhuonettahan laatoitettaisiin jo marraskuussa ja yläpohjaankin puhallettaisiin eristeet ennen pakkasia. Ensi kuussa Tikkumäen remontissa muistellaan, miten ensikertalainen onnistui laatoitustyössä ja miten torppa saatiin eristettyä talven varalle.

Muistan mennyttä kesää

Syksy on saapunut peruuttamattomasti. On siis aika palata pöndeltä talveksi Tikkumäkeen.

Olen päivittänyt blogia viime aikoina laiskasti. Arki-illat ovat kovin lyhyitä ja tuhraantuvat kotitöissä ja remppaillessa, Viikonlopuiksi olemme vielä rientäneet ankeutumaan pöndelle. Viime viikonloppuna huvikumpu kuitenkin laitettiin talviteloille ja luovutettiin hiirten talviasunnoksi.

Ohessa tunnelmapaloja kesän varrelta. Seuraavassa päivityksessä paneudun taas muistelemaan Tikkumäen remontin etenemistä lokakuussa 2012.

Tämän kesän pöndeponnistus oli lammasaitauksen rakentaminen.

Tuvassa asuu ihanan kotoisa ankeus.

Kesäkeittiön puulämmitteisessä uunissa tulee loistavan rapeaa pitsaa.

Martti viihtyy pöndellä.

Salissa on kaaos. Lattia purettiin pari vuotta sitten koko karmeuden paljastamiseksi.

Taulussa tila sellaisena kuin se oli loiston vuosinaan. Toivottavasti vielä joskus näyttää samalta.

Jukkis rakentaa alustaa savustuspöntölle. Uusi savukala on muuten mehevä kassler.

Voi sitä riemua, kun pojat saivat ensimmäisen oman traktorin.

Sienimetsät ovat pöndellä runsaat.

Syksy saapuu.

...ja muistella kaiholla kesää. Ensi vuonna onneksi suvi uusi.