Tikkumäki testaa jouluoluet

Viikonloppuna Tikkumäessä viritettiin Spotify-joululaululista ja suoritettiin jouluoluttesti. Koska viikonloppu oli kansallistunnetta täynnä itsenäisyyspäivän sekä osta työtä Suomeen -teemapäivän ansiosta, valikoitui testiimme ainoastaan suomalaisten panimoiden oluita.

Kaupat ovat nyt kausioluita pullollaan, joten viritä oma testisi tai poimi suosikkisi seuraavista.

Kotimaisia jouluoluita löytyy mukavasti, kiitos pienpanimobuumin.

Oluet valmiina maisteltavaksi.

Jukka arvioi korkin, pullon, värin ja maun. Lilli keskittyi miettimään makuparia joulupöydästä.

Sinebrychoff
Jouluolut

6 vol.
1,98 e/0,33 l

JUKKA
Arvio: Perinteinen ja halpa ulospano, mutta maku yllättää positiivisesti. Hieman savuinen suutuntuma, tulee mieleen saunakalja.
Pisteet: 4 pistettä.

LILLI
Arvio: Mitä nostalgiaa pullo henkiikään. Oiva tuote korkata, kun närpit kinkkua jääkaapista.
Pisteet: 3 pistettä.

Yhteensä 7 pistettä.

Stallhagen
Brewdolf the Reinbeer

6 vol.
3,53 e / 0,33 l

JUKKA
Arvio: Pullo hieman tylsä, mutta korkki hienoin. Raikas maku, mutta en yhdistäisi ruokaan.
Pisteet: 2 pistettä.

LILLI
Arvio: Yllätyksetön ulkoasu, mutta kelpo sisältö. Tätä siemailisin, kun ryhdytään pelaamaan lautapelejä. Raikas ja hyvä lasketteluolut.
Pisteet: 2 pistettä

Yhteensä 4 pistettä.

Beer Hunters
Mufloni huurupukki

4,5 vol.
3,35 e/ 0,33 l

JUKKA
Arvio: Tyylikäs kokonaisuus ja tumma väri nostavat odotuksia. Maku kuitenkin aavistuksen liian hapan ja olut tuoksuton.
Pisteet: 3 pistettä.

LILLI
Arvio: Tässä todellinen hipsteriolut. Ulkoasu tyylikäs ja maku kohdallaan. Yhdistä tämä tumma ja tunkkainen Huurupukki jälkiruokasuklaan tai luumuisen joulutortun kanssa.
Pisteet: 5 pistettä.

Yhteensä 8 pistettä.

Rekolan panimo
Talven tähti

5,6 vol.
5,90 e/ 0,5 l

JUKKA
Arvio:Iloinen pullo ja yllätyksellinen maku. Olueksi hieman hapoton ja maku kuin glögiä joisi.
Pisteet: 5 pistettä.

LILLI
Arvio: Iloitteleva ja yllätyksellinen valinta. Maku viittaa vahvasti glögiin, joten tämä olut jakaa taatusti mielipiteet. Tarjoile aperitiivina.
Pisteet: 4 pistettä.

Yhteensä 9 pistettä.

Malmgård
Jouluolut

4,5 vol
3,89 e / 0,5 l

JUKKA
Arvio: Ulkoasu hienostunut ja viinipullomainen, Maku on kuitenkin yllättävän valju ja varovainen.
Pisteet: 1 piste.

LILLI
Arvio: Panimo ja pullo antoivat odottaa enemmän. Sisältö on kuitenkin yllätyksetön ja helppo. Tämä on kelpo valinta luistella koko ruokailu läpi ja antaa pääosa pöydässä ruuille.
Pisteet: 1 piste.

Yhteensä 2 pistettä.






Arvovaltainen raati on siis huppeloitunut ja voittaja selvillä. Lähes maksimaaliset pisteet keräsi Rekolan panimon olut. Toiselle sijalle kipusi Beer Huntersin  ja kolmannelle Stallhagenin olut. Makutestin pahnanpohjimmaiset ovat Sinebrychoff ja Malmgård.

Maukasta ja maltaista joulua!

Tunnelmavalaistuksessa värin arvioinnin apuna käytettiin taskulamppua. Daaa.

Jokaiselle oluelle on oma muistiinpanolappu. Käypä apu muistella testin tuloksia, jos maistelu venähtää pikkutunneille.

Ja voittaja on Rekolan panimo. Tämä hauska jouluolut taatusti jakaa mielipiteet.

Katso kuvat!

Kääk! Keittiöextra! Ponneliemännän keittiössä! Tartu kauhaan! Unohda kesäkunto! Nauti viinistä!

Terveisiä Tikkumäestä marraskuisena sunnuntaina. Pitkästä aikaa meillä näyttää siltä, että voi kaivaa kameran esiin. Tässä napin painalluksia kotoilijan sunnuntaista. Vähemmän tekstiä, enemmän kuvaa. Ajan hengessä.

Keittiössämme on siivottunakin tavarasekamelska,

Glorian ruoka & viini on tämän keittiön inspiraationlähde.

Martin lempipaikka keittiössä on jaloissani tiskipöydän luona.

Pirtinpöytä on kodin sydän.

Keittokirjavarastoni kaipaa täydennystä, Suosittele!

Emaloitu naulakko on yksi keittiön suosikkikirppislöydöistä. Pitäisi löytää virkattuja patalappuja kaveriksi.

Googlaa tiskirätti bambulangasta. Jomppa-tätini on hurahtanut rätteihin ja tässä varastoni.

Liitutaulutausta odottaa insipiraatiotani.

Rosvopaisti hirvenlihasta oli yön takassa. Verraton lopputulos, kannattaa kokeilla.

Ja kyytipojaksi bataattilohkoja. 

...sekä höyrytetyt ruusukaalit sitruunavoikastikkeella.

Terapiamerkintöjä

Kun selailen kaksi vuotta vanhoja remonttikuvia, totean ajan kullanneen muistot. Tavallaan tuota elämänvaihetta on ikävä. Remppaaminen tyhjentää pään tehokkaasti muista aiheista. Kun työpäivän jälkeen vaihdat farkut maalin tuhrimiin työhousuihin, ovat ajatukset jo kaukana konttorilta.

Marraskuussa 2013 keskityimme talon toisella puolella pintatöihin. Levytetyt seinät saivat pohjamaalin, sisäikkunat kunnostettiin kittaamalla ja maalaamalla, helmiponttikatto naputeltiin paikoilleen sekä maalattiin ja tulisijoja putsattiin vanhoista maaleista. Työ sujui rutiinilla eikä vaatinut suuria ponnisteluja. Juuri tämä tekee remontoinnista ja käsillä tekemisestä valtavan terapeuttista.

Palaan remonttimuistoihin haikeana, sillä Tikkumäki on edennyt vaiheeseen, jossa sisätilan remontti on valmis. Rempallaan olevat yksityiskohdat ovat niin pieniä, ettei niiden kuntoon laittamista voi remontoinniksi kutsua. Marraskuun pimeinä iltoina ulkotyöt eivät jaksa innostaa, ja koneella vietetyn työpäivän päätteeksi kaipaa jotain muuta kuin surffailua blogistaniassa.

Tänään sain pitkästä aikaa inspiraation suunnitella pikkuhuoneen kalustusta, jotta tietokone ja tenttikirjat eivät olisi aina levällään keittiön pöydällä. Ehkä ensi viikoksi löytyy torista jokin pientä laittoa vaativa työpöytä, jotta pääsee taas hinkkaamaan!

Pakkelit on hiottu ja pohjamaalin levitys voi alkaa maakuuhuoneessa.

Makuuhuoneessa alkuperäistä pintaa jää näkyviin vain pienen lautaseinän verran.

Vanhat ikkunat kunnostettiin uusimalla pellavaöljykittaus sekä maalaamalla pokat.

Kun Marttia väsyttää, tulee hänestä ihan vauvau ja synilyni.

Maali lähtee uunista skrapaamalla. Maalinpoistoainekokeilut olivat tuhlausta.

Pikkuhuoneen raakalautaseinä tarvasjoen papalta on ihan suosikkejani. Maalia vaan pintaan.

Katto maalattiin vahingossa kiiltävällä valkoisella. Matta sen olla pitää vanhassa talossa.

Läpi harmaan kiven

Lokakuussa 2013 haroimme hiuksiamme kallion juurella. Kulku talolle tapahtui pihatien päästä kalliota ja ulkovarastoa viistäen. Kivirapuissa piti aina muistaa väistää ulkovaraston ränniä, jotta siihen ei kolauttanut päätään.

Soitimme pariin kivitöitä tekevään firmaan, jotta oivaltaisimme, mitä ongelmalle ylipäätään olisi tehtävissä. Ensimmäinen urakoitsija pudisteli päätään kallion juurella. Luvassa olisi iso ja kallis urakka, ainakin kymppitonnin räjäytyshomma. Seuraava porukka katseli kalliota ja lupasi hajottaa siihen kulkuväylän hydraulitunkin avulla parissa päivässä parilla tonnilla.

Menetelmä vaikutti hyvältä ja kohtuuhintaiselta, joten pari viikkoa myöhemmin työmiehet saapuivat Tikkumäkeen. Työ eteni pala palalta poraamalla kallioon reikä ja lohkomalla sitä hydraulitunkin avulla. Parissa päivässä kallionnyppylästä oli lohkottu lähes kaksi kuutiota kiviainesta, ja pohja portaille oli valmis.

Työmiesten kootessa työkalujaan, satoi maahan talven ohut ensilumi. Porrastyömaa jätettiin talviteloille, ja valuhommiin ryhdyttäisiin kevään taas koittaessa. 

Lähtötilanne ja työsuunnitelma. Kalliota lohkotaan punaisen linjan osoittamasta paikasta.

Työ alkaa. Kivimiehet poraavat kallioon reiän ja louhivat kiviainesta hydraulitunkin avulla.

Tältä työmaa näytti ensimmäisen päivän jälkeen.

Kulkuväylä alkaa hahmottua.

Lopputulos näyttää tältä. Keväällä paikalle valetaan betoniportaat.

Löytöjä maakunnasta

Lokakuussa 2013 ei Tikkumäessä suurta luovuutta harrastettu. Illat ja viikonloput kuluivat rempparutiineissa seiniä villottaen, levyttäen, pakkeloiden ja hioen. Makuuhuoneen ja pikkuhuoneen kattoon tehtiin koolaukset ja asennettiin helmiponttipaneeli.

Pikkuhuoneessa sentään on sekalaisesta puutavarasta tehty seinä, jonka tuunausta pohdiskelimme perustöiden vastapainoksi. Löysimme lopulta seinän verhoiluksi komeaa höyläämätöntä puutavaraa tarvasjokelaiselta isännältä. Uniikinpuutavaran löytäminen on muuten perin haastavaa hommaa. Bulkkia myyvästä puutavaraliikkeestä sellaista on turha etsiä. On kytättävä sanomalehtien myyntipalstoja ja jäljitettävä netistä sekä kyliltä maajussia, joka sahaa puutavaraa pikkubisnes mielessään. Syksyllä 2013 löysimme tällaisen paikan Tarvasjoelta, mutta kun vuotta myöhemmin suuntasimme puutavarakaupoille samaan paikkaan, myi perikunta viimeisiä sahatavaroita hallista.

Sain muuten vihdoin aikaiseksi täydentää remppakulut-välilehteä. Sieltä voi käydä ihmettelemässä, mihin uppoaa 40 000 euroa puolessatoista vuodesssa.

P.S. Päivityksiä on tullut harvakseltaan viime kuukausina. Yritän jälleen ryhdistäytyä, kun alamme viettää enemmän aikaa kotona Tikkumäessä. Niin kauan kuin kelit sallivat leirielämää, suuntaamme pöndelle maalaisterapiaan. Arki kotona tuntuu kiireiseltä, kun koittaa saada tehdyksi nekin askareet, jotka tavanomaisesti hoitaisi kiireettömänä viikonloppuna. Bloggaaminen on se, mistä olen joutunut viime kuukausina nipistämään. Ryhtiliike on kuitenkin luvassa!

Makuuhuoneen seinän paperointi on valmis.

Makuuhuoneen seinään asennetaan lastulevy.

Takassa loimottaa purkupuu. Vielä kaksi vuotta myöhemmin lämmitämme taloa rempassa puretulla puutavaralla.

Katosta purettiin puristelevyt ja asennettiin perinteinen helmiponttipaneelikatto.

Makuuhuone maalausverstaana.

Ja kohta päästään liisteröimään tapettia seinään.

Tulisijan maalien rapsuttaminen on näpertelyä, joka vaatii kärsivällisyyttä.

Sekalaisesta puutavarasta rakennettu seinä koolataan ja verhoillaan raakalaudalla.

Ja tällaista siitä sitten syntyy. 

Mitä ehdit kuukaudessa

On aika panna syyskuu 2013 nippuun. Remonttipäiväkirjasta löytyvät maininnat sokkelinkorjauksesta, ulkolaudoituksen purkamisesta, runko-osien vahvistamisesta ja vaurioituneiden palkkien korvaamisesta, tuulensuojalevyjen ja seinäeristeiden asentamisesta, seinien levyttämisestä, lattiarungon rakentamisesta, puhallusvillan puhaltamisesta, lattian paperoinnista ja lattialämmityslaudoituksen rakentamisesta.

Että semmosta ehtii kuukaudessa 40 neliön huoneistoalalla.

Kurkkasin remonttipäiväkirjan lokakuu-osastoon. Siellä ehdottomasti mielenkiintoisin työ oli pihakallion piikkaus. Talomme sijaitsee aivan mahdottomien kulkuyhteyksien päässä sijaitakseen asemakaava-alueella. Taloa ympäröivät joko naapurit tai kallio eikä talon viereen pääse ajoneuvolla. Kävelyreitti pihatieltä on kulkenut omituisesti kallion ja pihavajan vierustaa niin, että päänsä lyö vajan räystääseen, ellei muista väistää.

Lokakuussa 2013 pihallemme saapuivat kivimiehet porineen. Mitä sitten tapahtui, siihen palataan lokakuun päivityksissä Tikkumäestä.

Ulkolaudoitus puretaan, koska se on maalattu hengittämättömällä lateksimaalilla ja lauta on osin huonoa.

Sokkelin päällä olevaa runkorakennetta on uusittava.

Taloon asennetaan tuulensuojalevyt.

Laudotus poistetaan sisäpuolelta ja koolauksia levitetään lisäeristysvahvuuden saamiseksi.

Palapeliä ekovillalevyillä.

Etsi Martti ja Salama.

Lattiahommia rutiinilla

Syyskuussa 2013 hommat sujuivat kuin niillä kuuluisilla suomenruotsalaisilla. Talon toisen puolen lattioihin rakennettiin uudet rungot, lattiaan puhallettiin ekovilla ja päälle tehtiin paperointi. Sen päälle Jukka naputteli raakalaudasta labyrintin, johon lattialämmitysputket aikanaan asennetaan.

Hommahan harjoiteltiin jo remonttiosiossa yksi talon toisella puolella, joten tällä kertaa selvittiin ylimääräiseltä ajatustyöltä. Kuva-albumin perusteella syyskuussa oltiin muutenkin iskussa; korjailtiin seinärunko ja sokkeli, rakennettiin lattiat ja villoitettiin seinät ennen syyskylmiä. Kaiholla muistelen tuota työleirihenkeä, sillä tänä syksynä kaikki hommat on siirretty kevääseen 2016.

Kuvamuistoista erityisin liittyy muuten mopseihin. Kesällä 2013 Martti sai uuden parhaan mopsiystävän Salaman. Hän on erittäin vinkeä tapaus ja osallistuu mielellään aivan kaikkeen. Martti vietti lapsuutensa arki-illat monesti remonttievakossa Salaman perheessä aikaa ennen Salamaa. Miten pikkulapsiperheissä selvitään megaremontista lasten kanssa? Meille mopsi-iltis ainakin oli korvaamaton.

Lattiarunko syntyy vanhan päälle.

Runko on valmis ja odottaa puhallusvillaa.

Villa saa peittää rungon reilusti.

Päälle paperointi.

Tässä valmistuu laudotus lattialämmitysputkelle.

Putki kiertää laudan lyhyistä päistä.

Mopsiystävykset Martti ja Salama iloitsevat työkaluista, joita on kiva piilottaa.